ARMOTONTA MENOA – HOIVATYÖN LAULUJA

Väsyneiden hoitajien kuoro laulaa Anna-Mari Kähärän hypnoottisin sävelin totuuksia hoitotyön arjesta Susanna Helken ohjaamassa, Helken ja Markku Heikkisen yhdessä käsikirjoittamassa dokumentaarisessa lauluelokuvassa.

Helken elokuva kertoo hyvinvointi-Suomesta, jossa sekä vanhuksilla että heidän hoitajillaan on kovin paha olla. Tarinaa kuljettaa hoitaja Tiina, yksi ensimmäisistä, jotka toivat esiin ongelmat vanhusten hoitoyksiköissä. Tiina tietenkin joutui puheistaan työnantajansa mustalle listalle.

Katsojien eteen vyörytetään surrealistisia tilanteita ja tragikoomisia kohtaamisia. Hoivarobotti ei ymmärrä, eikä hoitajan ääntä saa kuulumaan vanhusten etälounastunnilla. Vanhushoivan älyratkaisujen kehittäjät riemuitsevat silti vilpittömästi teknologian hoivatyöhön tuomista edistysaskelista. Elokuvan huumori on mustaakin mustempaa.

Kaavin kuntalaiset seuraavat voimattomina, kun kunnan hoivakoti ulkoistetaan yksityiselle. Samalla menevät työpaikat ja paikallisten yritysten markkinat. Hoivan kaupallistuminen hyödyttää harvoja – ja ne harvat ovat jossain kaukana, hoivayritysten pääkonttoreissa.

Uurteisten eläkeläisten kuoro laulaa vakavin ilmein: ”Me olemme kestävyysvaje, me olemme väärinpäin kääntyneen pyramidin lavea latva.” Siitä on huumori kaukana – ja katsojaa itkettää.